Svårigheten med datering av skelettgravar
Pälkänes kyrkoruiner som fallstudie
DOI:
https://doi.org/10.61258/mt.128729Abstract
Det år 2022 undersökta materialet från Pälkänes kyrkoruiner möjliggör en intressant fallstudie för granskning av faktorer rörande datering av gravar samt kol-14-datering. De äldsta gravarna påträffade undergrävningen daterades till 1200-talet. Särskilt intressant var observationen att de gravar som var positionerade ovanpå varandra i tre, och till och med fyra lager alla daterades till ett och samma århundrande. Detatt gravar är positionerade ovanpå varandra kan med andra ord inte automatiskt ses som en indikation pågravfältets långtida användning. Undersökningen visar även att man istället för att datera enskilda gravarhellre borde datera större helheter. Då det kommer till skelettgravar bör man även notera olika faktorersom inverkar på kol-14-datering, vilket är varför även tafonomiska och kontextuella aspekter bör beaktastillsammans med naturvetenskapliga metoder i uppskattningar av dateringar.
Referenser
Bronk Ramsey, C. 2009. Bayesian analysis of radiocarbon dates. Radiocarbon 51(1): 337–360. https://doi.org/10.1017/S0033822200033865
Chmielewski, T., Hałuszko, A., Goslar, T., Cheronet, O. Hajdu, T., Szeniczey, T. & Virag, C. 2021. Increase in 14C dating accuracy of prehistoric skeletal remains by optimised bone sampling: Chronometric studies on Eneolithic burials from Milkulin 9 (Poland) and Urziceni-Vada Ret (Romania). Geochronometria 47(1): 196–208. https://doi.org/10.2478/geochr-2020-0026
Cook, G. T., Bonsall, C., Hedges, R. E.M., McSweeney, K., Boroneant, V., Bartosiewicz, L. & Pettitt, P. B. 2015. Problems of dating human bones from the Iron Gates. Antiquity 76(291): 77–85. https://doi.org/https://doi.org/10.1017/S0003598X00089821
Cox, G. & Sealy, J. 1997. Investigating identity and life history: isotopic analysis and historical documentation of slave skeletons found in the Cape Town foreshore, South Africa. International Journal of Historical Archaeology 1: 207–224. https://doi.org/10.1023/A:1027349115474
Egan, G. & Pritchard, F. 2002. Dress accessories c. 1150 - 1450. Medieval Finds from Excavations in London 3. London: Boydell Press.
Fahy, G. E., Deter, C., Pitfield, R., Miszkiewicz, J.J. & Mahoney, P. 2017. Bone deep: Variation in stable isotope ratios and histomorphometric measurements of bone remodelling within adult humans. Journal of Archaeological Science 87: 10–16. https://doi.org/10.1016/j.jas.2017.09.009
Gilchrist, R. & Sloane, B. 2005. Requiem: The Medieval Monastic Cemetery in Britain. London: Museum of London Archaeology Service.
Hedges, R. E. M., Clement, J. G., Thomas, D. L. & O’Connell, T. C. 2007. Collagen turnover in the adult femoral mid-shaft: modeled from anthropogenic radiocarbon tracer measurements. American Journal of Physical Anhtropology 133(2): 808–816. https://doi.org/10.1002/ajpa.20598
Hedges, R. E. M. & Law, I. A. 1989. The Radiocarbon Dating of Bone. Applied Geochemistry 4(3): 249–253. https://doi.org/10.1016/0883-2927(89)90025-5
Herrando-Pérez, S. 2021. Bone need not remain an elephant in the room for radiocarbon dating. Royal Socienty Open Socience 8: 201351. https://doi.org/10.1098/rsos.201351
Hiekkanen, M. 1993. Rengon kirkon historia. Rengon historia. Renko: Gummerus.
Hiekkanen, M. 2006. Helminauhoja uuden ajan alkupuolen haudoissa. Muinaistutkija 3/2006: 23–48.
Hiekkanen, M. 2007. Suomen keskiajan kivikirkot. Suomen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117.
Ikäheimo, J. 2018. Labiilit ikäykset ja stabiilit isotoopit: lisää ¹⁴C-ajoituksia Keminmaan Valmarinniemeltä. Faravid 45: 5–22.
Ikäheimo, J., Maijanen, H., Matila, T. & Pelttari, P. 2020. Cape Valmarinniemi: The Cemetery of Medieval Kemi Parish in Northern Finland, Medieval Archaeology 64:2, 244–272. https://doi.org/10.1080/00766097.2020.1835272
Jäkärä, T. 2001. Vainajien käsivarsiasennoista – Turun Koroinen, Ulvilan Liikistö ja Hollolan Kirkkailanmäki. SKAS 1/2001: 12–19.
Jäkärä, T. 2006. Aikakausien rajalla – Liedon Ristinpellon hautausmaa. SKAS 2/2006: 39–44
Kaukonen, T-I. 1985. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo: WSOY.
Kieffer-Olsen, J. 1993. Grav og gravskik i det middelalderlige Danmark: 8 kirkegårdsudgravninger. Aarhus: Aarhus universitet.
Knüsel, C. J. 2014. Crouching in Fear: Terms of Engagement for Funerary Remains. Journal of Social Archaeology 14(1): 26–58. https://doi.org/10.1177/1469605313518869
Koukkula, T. 1972. Pälkäneen historia 1500‐luvulta 1860‐luvulle. V. Nissilä (toim.) Pälkäneen historia: 233–612. Pälkäne: Pälkäneen kunta, Vammala.
Kuha, A. 2023. Pälkäne rauniokirkko 2022. Osteologinen analyysi. Julkaisematon tutkimusraportti.
Kuokkanen, T. 2014. Vaatetus identiteetin ilmentäjänä − Piikojen pukeutuminen 1700-luvun Oulussa. Pro gradu, historiatieteet, Oulun yliopisto.
Kuuliala, W-K. 1960. Entisajan talonpoikaisyhteisö ja kirkko. WSOY, Porvoo.
Laurasvaara, R. 2003. Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaa-alan nimikkeistö. Helsingin seurakuntayhtymä. https://shk.fi/doc/hautausmaa_alan_nimikkeet.pdf (Luettu 6.10.2023)
Linnove, A. 1946. Suomalaisen pitsinnypläyksen kehitysvaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. Porvoo: WSOY.
Lipkin, S. 2023. Illegal burial accessories? Bobbin lace from Postmedieval Northern Ostrobothnian church burials. Teoksessa: S. Lipkin, E. Ruhl, K. Wright (toim.) Interdisciplinary Approaches to Research of North and Central European Archaeological Textiles: 247–258. Monographs of the Archaeological Society of Finland 12. http://www.sarks.fi/masf/masf_12/MASF12_20_Lipkin.pdf
Lipkin, S. & Kallio-Seppä, T. 2021. Introduction: Studying Under-Floor Church Burials in Finland––Challenges in Stewarding the Past for the Future. Historical Archaeology 55: 1–10. https://doi.org/10.1007/s41636-020-00267-z
Lönnqvist, B. 1979. Kansanpuku ja kansallispuku. Helsinki: Otava.
Marcel, S. E. 1994. Buttoning Down the Past: A Look at Buttons as Indicators of Chronology and Material Culture. Chancellor’s Honors Program Projects. University of Tennessee, Knoxville. https://trace.tennessee.edu/utk_chanhonoproj/42 (Luettu 6.10.2023)
Mikkola, E. 2002. Pälkäneen rauniokirkko. Myöhäiskeskiaikaisen kivikirkon länsipäädyn kaivaus 13. – 28.9.2001. Museovirasto.
Mikkola, E. 2005. Pälkäneen Pyhän Mikaelin kirkon kaivausten luumateriaalista tehdyt radiohiiliajoitukset. Liite raportissa Mikkola, E. & Vuoristo, K. 2004.
Mikkola, E. 2019. Mikkelin Tuukkalan ruumiskalmiston ajoitus. Teoksessa: Niukkanen, M. & Perälä, S. (toim.) Monttu auki – arkeologisia kenttätutkimuksia II: 58–77. Museoviraston julkaisuja 12. Helsinki: Museovirasto.
Mikkola, E. & Vuoristo, K. 2004. Pälkäneen rauniokirkko. Myöhäiskeskiaikaisen kivikirkon kaivaus 4.6. – 4.7.2003 ja 8.9.–19.9.2003. Kenttätyöraportti, Museovirasto, Helsinki.
Moilanen, U. 2016. Terveyttä ja taikuutta – luukuoppa ja kaiverrettu reisiluu Pälkäneen rauniokirkolta. Pirkan maan alta 14: 48–53.
Moilanen, U. 2021. Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400): Case studies from Häme and Upper Satakunta. Annales Universitatis Turkuensis, Hum. B Tom. 555.
Moilanen, U. 2023. Pälkäne Rauniokirkko. Tutkimuskaivaus 27.9. –18.10.2022. Kenttätyöraportti, Museokeskus Vapriikki, Tampere.
Moilanen, U. & Hiekkanen, M. 2020. Atypical burials and variations in burial customs in the church of Renko, Finland. T. Äikäs & S. Lipkin (Toim.), Entangled beliefs and rituals: Religion in Finland and Sápmi from stone age to contemporary times: 35–53. Monographs of the Archaeological Society of Finland 8.
Oinonen, M. 2011. Hautalöytöjen radiohiili- ja stabiili-isotooppitutkimukset. K. Salo & M. Niukkanen (Toim.) Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät: 80–88. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 22. Helsinki: Museovirasto.
Olsen, S. J. 1963. Dating Early Plain Buttons by Their Form. American Antiquity 28(4): 551–554. https://doi.org/10.2307/278568 Pälkäneen seurakunnan arkisto, Väestörekisteriarkisto I F Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1711–1908. Kansallisarkisto.
Purhonen, P. 1998. Kristinuskon saapumisesta Suomeen. Uskontoarkeologinen tutkimus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 106. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.
Pylkkänen, R. 1970. Barokin pukumuoti Suomessa 1620–1720. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 71. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys
Redin, L. 1976. Lagmanshejdan. Ett gravfält som spegling av sociala strukturer i Skanör. Acta Archaeologica Lundensia 10.
Reimer, P. J., Austin, W.E.N., Bard, E., Bayliss, A., Blackwell, P.G., Bronk Ramsey, C., Butzin, M., Cheng, H., Edwards, R.L., Friedrichet, M., et al. 2020. The IntCal20 northern hemisphere radiocarbon age calibration curve (0–55 cal kBP). Radiocarbon 62(4):725–757. https://doi.org/10.1017/RDC.2020.41
Ruohonen, J. 2010. Joukko hautoja, riviin järjesty. SKAS 2010: 3–4.
Sayer, D. 2020. Early Anglo-Saxon cemeteries. Kinship, community and identity. Manchester: Mancester University Press. https://doi.org/10.7765/9781526153845
Suvanto, S. 1972. Pälkäneen keskiaika. Teoksessa: Pälkäneen historia: 111–232. Pälkäneen kunta: Vammala.
Ubelaker, D. H. 2014. Radiocarbon Analysis of Human Remains: A Review of Forensic Applications. Journal of Forensic Sciences 59(6): 1466–1472. https://doi.org/10.1111/1556-4029.12535
van Klinken, G. J. 1999. Bone collagen quality indicators for palaeodietary and radiocarbon measurements. Journal of Archaeological Science 26: 687–695. https://doi.org/10.1006/jasc.1998.0385
Vuoristo, K. 2011. Varhaiskeskiaikaisesta kalmistosta Pyhän Mikaelin kirkon hautausmaaksi. Pirkan maan alta 12: 41– 49.
Wright, K. 2023. Pälkäneen rauniokirkon tekstiilit ja vaatteiden osat. Julkaisematon tutkimusraportti.
##submission.downloads##
Publicerad
Nummer
Sektion
##plugins.generic.dates.accepted## 2023-11-02
##plugins.generic.dates.published## 2024-01-02
