Muinaistutkija

Oulun Pikisaaren ja Isokadun tekstiililöydöt – tekstiilit ja niiden käyttö 1600–1800-luvuilla Suomessa

2023-10-14T12:27:11+03:00

Tässä pro gradu -tutkielmaan pohjautuvassa artikkelissa tarkastellaan Oulun Pikisaaren ja Isonkadun tekstiililöytöjä. Nämä 1600–1800-luvuille ajoittuvat tekstiilit muodostavat monipuolisen löytökokonaisuuden, joka sisältää eri menetelmillä ja jopa eri materiaaleista valmistettuja tekstiilejä. Apuna tekstiilien tarkastelussa on hyödynnetty kolmea eri tutkimusmenetelmää. Tekstiilianalyysin avulla tarkastellaan tekstiilien laadullisia ja teknisiä ominaisuuksia, kuituanalyysin avulla selvitetään tekstiileiden materiaaleja ja kontekstianalyysin kautta pohditaan muun muassa tekstiilien käyttötarkoitusta ja päätymistä löytöpaikkaansa. Pikisaaren ja Isonkadun tekstiililöytöjä tarkastelemalla saadaan tietoa niin tekstiilien käytöstä kuin mahdollisista käyttäjistäkin. Lisäksi tekstiililöydöt auttavat pohtimaan 1600–1800-luvuilla Suomessa eläneiden ihmisten elämää ja tapoja.

Kokeilevaa arkeologiaa ja tieteen popularisointia - ajatuksia menneisyyttä koskevan tiedon tuottamisesta ja välittämisestä

2023-11-05T11:58:06+02:00

Artikkelissa käsitellään kokeilevaa arkeologiaa ja arkeologisen tutkimuksen tulosten popularisointia ylei- sötilaisuuksien yhteydessä. Kokeilevan arkeologian tapauksena käsitellään Grönlannista löydetyn niin kutsutun Rønbjergin puvun konstruktioiden tekoon liittyvää prosessia ja sen tuloksia. Työn yhteydessä puvusta on valmistettu kaksi hieman toisistaan poikkeavaa konstruktiota. Yleisötilaisuuksissa tehtyä arke- ologian popularisointia eli yleistajuistamista pohditaan omien kokemusten pohjalta. Tieteen popularisoin- ti yleisötilaisuuksissa on mahdollistanut arkeologisen tutkimuksen esittelemisen sekä tiedon välittämisen arkeologisten löytöjen luonteesta ja tulkitsemista tapahtumakävijöille vastavuoroisen keskustelun kautta. Artikkeli perustuu vuoden 2022 Arkeologipäivillä pidettyyn esitelmään.

Ajatuksia tekstiiliarkeologian poliittisesta, yhteiskunnallisesta ja tieteellisestä kehittymisestä Suomessa 1800-luvun lopulta 2020-luvulle

2024-02-26T11:23:27+02:00

Ensimmäiset arkeologiset tekstiilit kaivettiin Suomessa 1800-luvun lopulla. Siitä lähtien tekstiilien tieteellisellä tutkimuksella kuten myös sekä kansanpukujen että muinaispukujen rekonstruoimisella on ollut poliittista merkitystä. Miehet suunnittelivat ensimmäiset muinaispuvut nationalistisesta näkökulmasta, mutta naiset omaksuivat pian pukuaatteen. Viimeaikoihin saakka naiset ovat pukujen avulla ilmaisseet ajatuksiaan niin senaikuisesta yhteiskunnasta kuin menneisyydestä. Artikkelissa esitellään muutamia ajatuksia tekstiilitutkimuksen ja tekstiiliarkeologian kehittymisestä aina 1800-luvun lopulta 2020-luvulle saakka.

Renkaita, spiraaleja ja lautanauhoja – pieniä tekstiilijäännöksiä pohjoisesta

2023-11-24T14:54:41+02:00

Keminmaan Valmarinniemen noin 1100–1400-luvuille ajoittuvassa kalmistossa on säilynyt vain vähän tekstiiliä, mutta niiden joukossa on säilynyt myös muutama lautanauhan kappale. Näitä lautanauhoja ja niihin liittyviä metalliosia vertaillaan Kuolan niemimaalla sijaitsevan ja osittain saman ikäisen, noin 1100–1200-luvulle ajoittuvan Kuzomen II -kalmiston vastaaviin nauhoihin ja löytöihin. Molemmissa kalmistoissa lautanauhoja on käytetty vöinä, ne edustavat samaa kokoluokkaa ja molempien kalmistojen lautanauhojen kuvioille löytyy vastineita muun muassa Karjalasta ja Novgorodista. Nauhojen yhteydestä löydetyille pronssisille renkaille ja pienille spiraaleille löytyy vastineita ainakin Ravattulan Ristimäeltä, Karjalasta ja Virosta. Kalanruotokuvioisten lautanauhojen levintä vielä historiallisella ajallakin on äärimmäisen laaja ja niitä esiintyy Suomesta Karjalan kautta Baltiaan ulottuvalla alueella. Valmarinniemen ja Kuzomenin nauhat voivat olla paikallisesti tuotettuja, sillä niiden kuviot ovat helppoja kopioida ja kutoa. Toisaalta spiraalikoristellut lautanauhat voivat olla myös tuontitavaraa, sillä kevyitä ja kauniita nauhoja on ollut helppo kuljettaa ja myydä.

Liedon Ristinpellon haudan 86 nauhat – uusia havaintoja ja ennallistuksia

2023-11-07T16:33:45+02:00

Artikkelissa esitellään Liedon Ristinpellon haudan 86 nauha-aineisto ja nauhojen uusimmat tulkinnat. 1100–1200-lukujen taitteeseen ajoittuvasta naisen haudasta löytyi jäännöksiä värikkäistä nauhoista, joista kahdeksan on lautanauhoja ja kaksi ristikkonauhoja. Yhdistämällä mikroarkeologiaa ja käsityökokeiluja on voitu tulkita näiden nauhojen rakennetta, kuvioita sekä valmistus- ja viimeistelytekniikoita. Monipuolinen nauha-aineisto kertoo rautakauden lopun käsityötaidosta ja pukeutumisen traditioista.

Samitum-silkki viikinkiaikaisessa vanhassa Uppsalassa – Venehaut 36:n löytöjen tarkistus

2023-11-21T13:23:59+02:00

Artikkeli tarkastelee vanhasta Uppsalasta (Gamla Uppsala) löytynyttä viikinkiaikaista Venehautaa 36 (Båtgrav 36, noin 900 eaa.) ja esittää uuden tulkinnan sen löydöistä. Kuten monissa muissa viikinkiaikaisissa korkea-arvoisten henkilöiden hautauksissa, myös tässä vainaja on haudattu yllään samitum-silkkikankainen asu, rinnallaan kaksi soikeaa solkea sekä kaulassaan nauha, jossa on islamilaisia kolikoita. Kaulanauhassa on myös niin kutsuttua valkyriaa esittävä pronssifiguriini. Niin silkkikangas kuin muut löydöt viittaavat Skandinavian viikinkiaikaisiin yhteyksiin itään Rusin alueelle sekä vielä kauemmas itään pohjoisen Euraasian silkkitien varsille.

Sukkaparit: materiaali, valmistusmenetelmät ja käyttökelpoisuus esimodernin ajan hautojen jalkaverhoissa

2023-11-07T16:28:36+02:00

Suomalainen 1600–1800-lukujen hauta-asu voidaan jakaa kahteen kategorian: (1) ihmisten elämänsä aikana käyttämiin esineisiin, jotka ovat saaneet uuden merkityksen hautavaatteina, ja (2) käytetyistä materiaaleista tehtyihin esineisiin, jotka on valmistettu erikseen hautaamista varten. Vaikka näillä on näennäisesti sama merkitys, uudelleen käytetyt asun osat ovat olleet käyttökelpoisia, kun taas uudelleen tehdyt asun osat ovat usein vähemmän käyttökelpoisista materiaaleista kiireessä vainajan yllä aseteltuja. Herää kysymys siitä, onko vainajalle tehdyillä vaatteilla käytännöllinen vai symbolinen merkitys. Jotkin asun osat, kuten hautapaidat, ovat usein uudelleen tehtyjä, kun taas toiset, kuten sukat voivat olla joko hautausta varten tehtyjä tai uudelleen käytettyjä. Tässä artikkelissa keskitytään sukkiin.

Tutkimuksen kohteena ovat Hailuodon kirkon ja Oulun tuomiokirkon kaivauksilta löytyneet sekä Haukiputaan kirkon kirkkohaudoissa yhä olevat sukat. Sukkamateriaalivalintojen pohdinnan jälkeen huomio kiinnittyy sukkien valmistusmenetelmiin sekä sukkien ominaisuuksiin. Näiden ominaisuuksien eroavaisuudet tuovat selkeästi esiin tekstiilien käytön, uudelleenkäytön ja uudelleen tekemisen moninaisuuden sekä vastauksia kysymyksiin siitä, mitä vainajan hautavaatteen tekeminen on tarkoittanut symbolisella ja käytännöllisellä tasolla.

Yleisesti sukat osoittavat, että vaatetuksen valinta hautausta varten oli symbolinen teko ennemmin kuin että vainajan haudassa viihtymisestä tai lämpimänä pysymisestä olisi oltu aidosti huolissaan. Sekä uudelleen tehdyt että uudelleen käytetyt esineet kertovat siitä, miten kuolleita surtiin ja miten heidät muistettiin. Siinä missä uudelleen käytettyihin esineisiin liittyy vainajaan liittyviä muistoja, uudelleen tehtyihin esineisiin liittyy muistoja itse suruprosessista sekä liittyen siihen, miten rakkaalle ihmiselle on tehty hautavaatteita.

Katsaus tekstiiliarkeologiaan Suomessa

2024-03-20T15:15:48+02:00