Muinaistutkija

Menneisyyden paljastaminen

2024-08-15T13:54:48+03:00

Poronhoito on ollut satojen vuosien ajan keskeinen osa pohjoisen Fennoskandian alkuperäiskansan, saamelaisten, elämäntapaa, sosiaalitaloutta ja kosmologiaa. Merkittävyydestään huolimatta porojen domestikaation ja varhaisen hoidon ajoitus sekä yksityiskohdat ovat edelleen epäselviä. Kesytettyjen yksilöiden tunnistamista arkeologisesta aineistosta vaikeuttavat Fennoskandian alueella esiintyneet ja risteytyneet kaksi eri alalajia sekä saamelaisten yhteisöjen joustava sosiaali

taloudellinen järjestelmä, jossa yhdistyivät pääasiassa villipeurojen metsästys ja pienimuotoinen poronhoito. Viime vuosikymmeninä metodologiset edistysaskeleet geometrisessä morfometriassa (GMM) ovat mahdollistaneet uusia näkökulmia do- mestikaation tutkimukseen arkeologisen aineiston pohjalta. Tämä katsaus kokoaa yhteen uutta GMM-tutkimusta porojen domestikaatiosta ja arvioi sen soveltuvuutta pohjoisen Fennoskandian arkeologisiin konteksteihin. Porojen luiden ja hampaiden analyysien kannalta nämä tutkimukset tarjoavat valaisevaa tietoa domestikaa- tioprosessista johtuneista muutoksista liikkuvuudessa ja ravinnonkäytössä sekä jalostuksen alkuperästä ja varhaisista laumanhoitostrategioista. Nämä havainnot edesauttavat saamelaisyhteisöjen sosiaalitaloudellisten muutosten rekonstruointia aikojen saatossa

Pienten nisäkkäiden fossiilien tafonomia

2024-10-26T12:04:31+03:00

Itäinen Afrikka on rikkaan ja moninaisen fossiilistonsa ansiosta ainutlaatuinen alue tafonomisille tutkimuksille. Alueen monipuolinen geologinen historia ja ilmastollinen vaihtelevuus ovat tehneet siitä keskeisen alueen miljoonien vuosien aikana tapahtuneiden ympäristöllisten ja ilmastollisten muutosten ymmärtämisessä. Pienet nisäkkäät, jyrsijöistä päästäisiin, ovat tässä yhteydessä erityisen merkittäviä, sillä ne antavat tietoa menneistä elinympäristöistä ja ilmastollisista olosuhteista, jotka ovat oleellisia alueen ekologisen ja evoluutiollisen historian rekonstruoimisessa.

Huolimatta pienten nisäkkäiden merkittävyydestä tafonomisissa tutkimuksissa niiden analyysi asettaa erityisiä haasteita, johtuen niiden alttiudesta tafonomisille vinoumille sekä mutkikkuuksista, jotka liittyvät niiden keräämiseen ja tulkintaan. Metodologiset edistysaskeleet tafonomiassa ovat merkittävästi edistäneet ymmärrystämme näistä pienistä nisäkkäistä ja korostaneet niiden erityisasemaa paleoympäristöllisissä rekonstruoinneissa sekä ihmisen evoluution tutkimuksissa.

Viimeaikaiset innovaatiot, kuten 3D-digitalisaatio, geometrinen morfometria ja kehittynyt mikroskopia, ovat mullistaneet pienten nisäkkäiden fossiilien analysoinnin. Nämä työkalut mahdollistavat yksityiskohtaista ja kajoamatonta tarkastelua luiden pintamodifikaatioista ja mahdollistavat siten tarkempia rekonstruointeja menneistä käytännöistä ja ympäristöolosuhteista.

Tämä artikkeli tarjoaa katsauksen menetelmiin, joita hyödynnetään itäisestä Afrikasta löytyneiden pienten nisäkkäiden fossiilien analyysissä. Artikkelissa arvioidaan eri menetelmien vahvuuksia ja rajoituksia sekä esitetään keinoja parantaa menetelmien luotettavuutta ja toistettavuutta. Ottamalla kantaa näihin metodologisiin haasteisiin ja integroimalla kehittyneitä digitaalisia työkaluja tafonominen tutkimus voi tarjota perusteellisemman käsityksen itäisen Afrikan paleoympäristöllisestä historiasta sekä edistää ymmärrystämme ekologisesta ja ihmisen evoluutiosta tällä alueella.

Varhaiset maanviljelijät, sosiaalinen status ja ruokavalio Euran Luistarissa

2024-10-09T17:08:21+03:00

Euran Luistarin kalmiston vainajien viikinkiaikaisten ruumishautojen joukosta on tunnistettu sekä olemattoman, vaatimattoman että rikkaan hauta-annin sisältäneitä hautoja. Tarkastelin korrelaatiota hauta-annille 1980-luvulla annetun, yksilöiden statusta kuvaavan pisteytyksen, sekä aiemmin julkaistujen ẟ¹³C- ja ẟ¹⁵N-arvojen välillä. Ilmeni, että ẟ¹⁵N-arvot korreloivat käänteisesti ja voimakkaasti statusta kuvaavan arvon kanssa. Toisin sanoen, on todennäköistä, että statukseltaan merkittäviksi määritettyjen henkilöiden nauttima ravinto on sisältänyt vähemmän korkean trofiatason eläinproteiinirikkaita lajeja kuin tavallisen kansan. Havainto on ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa, jonka mukaan yhteisöjen merkkihenkilöillä olisi parempi pääsy proteiinirikkaan ravinnon apajille, kun kasvispohjainen olisi pääasiassa tavallisen väestön arkiruokaa. Tutkitut vainajat ovat eläneet varhaisen viljelyn hiljattaisen voimistumisen aikoihin. Viljelyn muuttuminen pohjoisten väestöjen pääasialliseksi elinkeinoksi on tapahtunut hitaasti ja vaatinut toisenlaisia resursseja kuin ilmastollisesti suotuisammilla alueilla. Metsät ja kalavedet, sekä kotitarpeeksi riittävä karja piti pitkän nälän loitolla varmemmin. Ehkä viljely siis levisi alueellemme hyödyn sijasta ehkä kokeilunhalun siivittämänä – kenties niiden henkilöiden ansiosta, joiden vauraus salli seikkailumielen. Voisiko olla, että ilmastollisesti haastavilla alueilla viljelytoiminnan alkuaikoina eläneiden populaatioiden mahtihenkilöt tuottivat syödäkseen uudenaikaisia viljelystuotteita? Samaan aikaan tavallinen kansa ehkä tyytyi perinteisin menetelmin saatavilla oleviin eläinproteiinipitoisiin ruoka-aineisiin – joista etenkin kalaan? Tällaiseen päätelmään stabiili-isotooppisuhteet ainakin alustavasti viittaavat.

Etelänmatkalla

2024-10-24T19:18:50+03:00

Maaperässä säilyneiden tekstiilikuitujen, turkisten ja sulkien mikroarkeologinen tutkimus

2024-10-18T10:18:02+03:00

Arkeologisista kohteista otettujen maanäytteiden mikroskopoinnilla on mahdollista saada uutta tietoa paikalla aikoinaan maatuneista orgaanisista materiaaleista kuten tekstiileistä, turkiksista ja sulista. Kuidut ja karvat voivat säilyä maaperässä tuhansia vuosia, ja niitä on mahdollista löytää niin hautauksista kuin asuinpaikoiltakin. Suomessa vanhimmat karvat, runkokuidut ja linnun sulkafragmentit ovat peräisin mesoliittiselta kivikaudelta. Tämä artikkeli kokoaa yhteen alustavia tuloksia viime vuosien tutkimuksista ja antaa tietoa kuitujen säilymisolosuhteista, näytteenotosta sekä laboratiivisesta tutkimuksesta.

Vuoden viimeinen pääkirjoitus

2025-01-13T18:06:55+02:00